Tammikuussa maalailin piruja seinälle. Burnout tulee varmasti. Pitkä on kevät ja paljon tekemistä.

Tänään se sitten loppui ja astelin sen pitkän valottoman putken päästä jotakuinkin täysijärkisenä ulos - keväiseen aurinkoon. Viimeisellä luennolla pääsin vielä presentoimaan (englanniksi) ja toiseksi viimeisellä puhumaan kesän suunnitelmista (ruotsiksi).

Toki putken pään jälkeen pitää vielä hyppiä muutamien lätäköiden yli, sillä useammankin paperinivaskan deadline on venytetty toukokuun puolelle. Ja saapa koululla käydä vielä kolmesti tentissäkin, sen yhden raporttipresentaation lisäksi. Silti olo on jotenkin epämääräinen: burnoutin ensimmäiset oireet on havaittu tällä viikolla eikä menoa ainakaan paranna vapun jälkimaininkeihin piilotettu yhden yksiön tyhjentäminen ja Helsingin Munkkisaareen kärrääminen. Veto on poissa ja motivaatio lähes nollassa. Kesä on kuitenkin täällä - ja kun nämä viimeiset viikot vielä jaksaa niin voi hyvällä fiiliksellä kirmata lomalle.

Tai no, koulutyöttömään "teen-vain-kokopäiväisesti-töitä" arkeen. Mutta tällaisen kevään jälkeen se tuntuu luksukselta!! Iltaisin on taas aikaa tehdä jotain muutakin kuin kyyhöttää läppärin edessä, murehtia niskassa lojuvista kouluhommista, laskea töissä työtunteihin venymisvaroja ja valittaa kahvipöydässä ajanpuutteesta. Aion saada itseni kuntoon ja sisustaa. Ja ennen kaikkea aion nauttia - syksyssä lymyää yksi keskisuuri G(radu) ja jättimäinen H(äät), joihin saan upottaa taas energiani kunhan päivä taas lyhenee. Pian on kuitenkin hetken verran aikaa - ennenkaikkea itselle!