Ensimmäinen viikkoni uudessa työssä on ollut aivan ihanaa. Kuin lapsena Särkänniemessä olen innon puna poskilla istunut keittiönurkkauksessani, selannut intranettiä, tutustunut ihmisiin ja odottanut sitä hetkeä, jolloin pääsen oikeisiin töihin kiinni. Pikkuhiljaa yrityksemme valtavuus - niin fyysisesti kuin taloudellisestikin - alkaa hahmottua, ja samalla pieni pelonpoikanen hiipii puseroon. Minä, suoraan oikeastaan koulunpenkiltä, täällä!? Mitä minä nyt oikein osaan tai voin tälle mediatoimistojen jättiläiselle antaa?

Mutta jo seuraava satunnainen keittiöön eksynyt työkaveri hälventää huoleni: kaikki heistäkin on alottanut - jos nyt ei keittiön nurkasta, niin alusta kuitenkin. Kukaan ei ole tullut valmiina guruna alalle, vaan opittu on, niin kantapään kautta kun muutenkin. Ja nyt olen yksi heistä, osa ryhmää - ja niin innokas oppimaan!

Ehkä jo huomenna...