Vuoden päivät olen odottanut sitä.

Stellaa. Livenä - ja vihdoin, viime perjantaina sen sain nähdä. Olin kylläkin (kiitos pojille shoteista) pikkuapina-humalassa ja pompin tuolillani kuin juuri sellainen. Silti muistan että oli hienoa. Oli fiilistä. Kävin eturivissäkin laulamassa mukana (äiti olis ollu NIIN ylpeä...) ja heilumassa.

Oli sen arvoista - vähän selvempipäinen olisi ehkä voinut olla - mutta ehkä nyt kun peli on auki, niin saan toisenkin mahdollisuuden vielä?

Tänään, hetken päästä, lähden rakkaan ystävän kanssa Areenalle katsomaan Evanescenceä (en toudellakaan I-KI-NÄ muista miten se kirjoitetaan - mutta ehkä tiedätte mistä puhun?). Kevään ja kesän 2004 suosikki saapuu vihdoin - ja ehkä vain tämän kerran - Suomeen. Ja sain liput (korruptio-lahjonta-liput (=kiitos RadioRock!))!

Tänään siis päästään taas laulamaan mukana...

Now I will tell you what I've done for you -
50 thousand tears I've cried.
Screaming, deceiving and bleeding for you -
And you still won't hear me.