Ei  harmita enää.

Ei vaikka kännykkä herätti maanantaiaamuun 06.30. Vaikka 07.02 juna olikin jälleen täynnä, hieman myöhässä ja kaikessa tuntui maanantai.
Takana oli kuitenkin leppoisa viikonloppu: kahdet bileet - ei krapulaa. Pitkiä unia, hitaita aamuja ja kevään ensimmäinen oikeasti kesältä maistuva päivä. Ratinan suvannon reunalla oli auringon lämmittämä paikka, jossa jäätelö suli hieman sormille ja lokit kirkuivat vielä riittävän hiljaa. Varpaat pääsivät ensimmäistä kertaa tänä vuonna kengistä, mutta hingusta huolimatta järveen kasto sai vielä odottaa. Vesi tosin näytti jo petollisen lämpimältä - oli Kaarilassa kuulemma nähty jo ensimmäiset uimaritkin.

Maanantaisen työpäivän päätteeksi tuli taas jäätyä toimistolle kouluhommien pariin. Silti aurinko vielä lämmitti kotimatkalla. Sen lisäksi mieltä lämmitti juuri palautettu tämän vuoden viimeinen koulutehtävä. Kesäkuun alussa vaanii vielä yksi tentti - jos sen saan puristettua itsestäni vielä lukuvuoden päätteeksi irti.

Rullaluistimet sopivat yhä jalkaan, luistelu tuntui yhtä omalta kuin aina. Asfaltti ei polta vielä, mutta meno maistuu: potku on pitkä, tuuli kasvoilla viileä, muttei jäätävä ja talven vauriot jalkakäytävissä pienemmät kuin pelkäsin. Kolme varttia, pientä lämmittelyä kesää kohti ja korvissa soi Stella, PMMP ja Apulanta. Häikäisevä auringonpilkku jäi vielä silmäkulmaan kun kumarruin avaamaan luistimensolkia kaikuvalla sisäpihalla.

Kun illalla vielä sain energianpuuskassa vihdoin imuroitua jokapuolelle tunkevat villakoirat ulisevan imurin syvyyksiin ja kasteltua orastavan yrttifarmini niin elämä tuntui taas hetken rullaavan oikeilla raiteillaan. Kyllä nyt kelpaa - vaikka takatalven tulla; jos niikseen.