Nyt niitä on. Töitä nimittäin. Syys-lokakuun ohjelmakarttojen avautuminen on pitänyt allekirjoittaneen toudella kiireisenä koko viikon. Päivät ovat venyneet lähes poikkeuksetta hieman ylipitkiksi, ja muu vapaa-ajan höpinä on pitänyt huolta siitä, ettei liikoja lepuutushetkiä ole päässyt syntymään. Senpä vuoksi päätös jokaviikkoisesta tupla-jumpasta on jo musertunut! Tänään jouduin pyörtämään päätökseni puistojumpasta, kun töiden jälkeen rappukäytävässä oli mielestäni savua. Eihän siellä TIETENKÄÄN mitään ollut, hieman vaan taisi työläisellä silmissä sumentua. Onhan se nyt kuitenkin rasittavaa nousta rappuja kolmanteen kerrokseen. Joku voi tietysti olla sitä mieltä, että huono kunto sillä vaan on. Olis ny menny vaan sinne jumppaan... ja taisin itsekin ajatella niin, mutta annoin terveen järjen voittaa - ja jäin siis kotiin lepäämään.

Ei siis ole tullut aika pitkäksi; ei kotona eikä töissä. Maanantaina Pauliina tuli yöpymään tänne lukuisiin neliöihini ennen kuin poistui maasta neljäksi kuukaudeksi. Suuntana tuoreella kuperkeikkamaisterilla oli Bulgaria ja siellä Finnmatkojen aktiviteettioppaan pesti. Voisi sitä kai kesänsä kurjemminkin viettää (esim. toimistohommissa Helsingin keskustassa? ;) ). Ilta kuitenkin venähti, koska edellisestä live-tapaamisestamme oli päässyt kulumaan jo lähes rikollisen paljon aikaa. Istuskelimmekin ilta-auringon kilossa Kaivopuiston kallioilla, nautiskelimme kylmää siideriä ja päivitimme kuulumisia. Vaikka molemmat tiesivät, että seuraavana aamuna olisi aikainen herätys, niin nukkumaan meno venähti tiistain puolelle. Itselläni oli lisäksi taakkana huonosti nukuttu yö ja aamuseiskan pendolino - Pauliinalla seuraavan aamun varhais-raahautuminen Helsinki-Vantaalle.

Tiistain puistojumppaan sain seuraa, kun äiti päätti liittyä joukkoon tummaan. "Jos tulen kanssasi kuoppaan, niin se lienee kello juuri, tai mitä?" näillä sanoilla äiti ilmoitti kiinnostuksensa, ja ilmeisesti olen elänyt hänen kanssaan riittävän kauan, tietääkseni mistä on puhe. Ennakoiva tekstinsyöttö ei ihan aina osu oikeaan... ;) Urheilu kuuman kesäauringon alla nosti kuitenkin energiatasoja riittävästi, jotta jaksoimme myös raahata Kinkomaalla vielä asuneet viimeiset roinat hissittömässä talossa sijaitsevaan yksiööni. Ollin saapuessa töiden jälkeen yökylään, odotti häntä iloinen Ikea-kirjahylly-kokoamisprojekti, joka sujui myös kahdelta kauppatieteilijältä melko juohevasti. Totesimme tosin melko pian, että minikokoinenkaan televisioni EI tule mahtumaan standardi-hyllykköön. Hetken tuumaustauon jälkeen saimme kuitenkin ongelman ratkaistua, hyllyn kasaan ja jälleen kerran hieman lisää edellisen asukkaan jättämiä rojuja raahattua nopeasti täyttyvään kanahäkkiin. Reilu ex-asukas kun kysäisi ennen muuttoja, että onko ok jos hän jättää vähän tavaroita sinne häkkiin. Tämä vähän on noin 75% häkin tilavuudesta...

Keskiviikkona selvisin töihin liukuman loppupuolella, koska Olli lähti vasta yhdeksän junaan. Työntohinan jälkeen kutsuin vielä itseni Lintuvaaran lihapatojen ääreen, ja "maaseudun" rauhaan Järvisten pikku-kundien kanssa telmimään. Tarkoituksena oli myös siirtää perintömikroaaltouuni Espoosta Ullanlinnaan, mutta pienten tilausteknisten yksityiskohtien vuoksi ko. siirtoa lykättiin jälleen. Mutta elämä ilman mikroa on helpompaa kuin aiemmin kuvittelinkaan... ;) Jos siis ei olisi ilmaista laitetta tiedossa, niin tuskin siihen nyt näiden viikkojen jälkeen kauhean nopeasti olisin sijoittamassa vähiä rahojani.

Tänään onkin sitten ollut väsynyt päivä. Uusi organisaatio-malli on ollut päivän puheenaihe, ja muutto kaksi kerrosta alemmas on luvassa elokuussa. Helpotti tosin, kun löysin oman nimeni listalta. Ei sillä että jotain pelkoa jostain muusta olisi ollut - mutta kuten todettu aiemminkin, pessimisti ei pety.

Nyt tämä pettynyt pessimisti vaihtaa kuitenkin vapaalle, nostaa jalat ylös ja koittaa rentoutua. Huomenna on uusi päivä, ja kaiken lisäksi perjantai!