Kolmas viikko töissä, peruskoulutusjakso kuumimmillaan. Mitään ei varsinaisesti vielä osaa/tarvitse tehdä, mutta karmea kiire on kirjonut muutamaa viime päivää.

Osansa sopassa on TIETENKIN sillä, että firman lehdistösuhteet on kunnossa: ensiviikon perjantain TalousElämässä tulee olemaan juttua rekrytoinnistamme - ja casena mm. allekirjoittanut. ;) Niiltä tiimoilta onkin sitten palaveerattu eilen sisäisesti ja tänään istuttu pitkälti toista tuntia toimittajan tentissä. Kirsikkana jädevuoren päällä on se, että TE:n valokuvaaja ei TIETENKÄÄN päässyt ottamaan juttuun tarvittavia kuvia haastattelun aikaan - vaan vasta lähes työajan loputtua. Kun maksimaalinen lätsähtäminen ja nuukahtaminen on päässyt tapahtumaan. Tietenkin.

Näiden typerien ja tyhjänpäiväisten työkiireiden lisäksi tälle viikolle yritettävä muutto pitää mielen virkeänä.Tämän päivän kiire- ja stressitasoja on pitänyt siltä saralta tehokkaasti yllä vaivalla buukattu muuttosiivous. Isosisko onnistui hankkimaan oman siivousfirmansa kautta pika-aikataululla supersiivouksen, joka siis oli maanantaina varmistettu täksi päiväksi. Tarkempi ajankohta oli luvattu ilmoittaa tänään aamupäivällä - ja puhelu oli tullut puolenpäivän jälkeen, allekirjoittaneen istuessa TE:n toimittajan tentattavana. Uudesta puhelinlaitteesta johtuen, en pystynyt kuuntelemaan vastaajaani jätettyä viestiä, ja kiireissäni soitinkin näytöllä näkyvään numeroon takaisin.

"Moonika"

"No hei, olitte soittaneet minulle - ilmeisesti siitä siivouksesta?"

"Jaa, külla. Mita?"

"Niin, että mihinkähän aikaan te olisitte tulossa sitä siivousta tekemään?" (Oven takana on menossa koulutus, josta olen jo melkein vartin myöhässä...)

"Jaa, külla. Me tulla kello puoli viisitoista tai viisitoista aika. Me tulla Espoo, kestä aja vähä aika..."

JustJoo. Tulkinta: ILMEISESTI virolainen siivouspataljoona saapunee P-kadulle noin puolen kolmen aikaan. Meiltä oli onneksi yksi koulutuksista peruuntunut sairastapauksen vuoksi, joten pääsisin itse paikalle, eikä tarvitsisi valmiustilassa jännäävää äitiä juoksuttaa Käpylästä ovia avaamaan.

Lähdin töistä puolen kolmen aikaan, vain odotellakseni luvattua siivouspartiota yli puolituntia ulko-ovellani. Lopulta he saapuvat, parkkeeraavat autonsa poikittain ja puoliksi ajoradalle ja pääsemme kiipeämään tulevaan uuteen kotiini. Briiffaan kaksikon ja palaan töihin.

Lounas jäi haastattelun takia syömättä - voi sen ruokaTUNNIN kai näinkin käyttää. Hermo MEINASI kiristyä, mutta nyt on taas hyvä fiilis. Työkaveri paikkasi puuttuvan lounaan jemmaamallaan paahtopaistisämpylällä. Hyvä ruoka, parempi mieli!