Osa 1.

Näin tänään taaperon työntämässä lastenvaunuja. Siis ihan oikean taaperon; ikää pikkuneidillä oli ehkä kolme vuotta. Ei tässä sinänsä ole mitään erikoista, sillä neidin äiti käveli vieressä ihailevasti hymyillen. Se, mikä veti omat suupieleni vinoon hymyyn, oli se, että tällä taaperolla oli viimeisen muodin mukaisesti ns. lannehousut ja vaippamerkki oli housukauluksen yli luettavissa. Pampers Up'n'Go - ja pissis in training?

Osa 2.

Kuun alussa allekirjoitettu työsopimus. Nimet alla ja kaikki - oli arkistoon menossa, kunnes silmiin sattui jotain omituista. Sosiaaliturvatunnukseni. Se oli muuten kaikilta osiltaan oikein, mutta syntymäaikaosan viimeinen kirjain oli kutistunut seitsemällä. SEITSEMÄLLÄ! Tässä iässä se on vielä paljon se. Yli 25% elämänpolustani. Esimies lohdutteli, että rupeat sitten saamaan ikälisiä aiemmin - ja eläkkeellekin pääsisi pikemmin. Jotenkin vain "Onnea 35-vuotiaalle"- kortti ensi kesänä tuntuu melko painajaismaiselta. Pyysin, että kirjotamme uuden.

Osa 3.

Yritykseni pysytellä muodin lähimaastossa sai minut nauramaan itselleni vedet silmissä. Kapeahkolahkeiset farkut, jotka laiskuuksissani tilasin H&Mltä mahtuivat ilokseni päälle, mutta korostivat kaikkia huonoimpia puoliani. Olin juuri sen verran enemmän päärynä, vähemmän kurvikas ja typerästi lyhyenläntä, jota en mielelläni olisi. Yritän siis vastakin huijata itseäni vanhoissa farkuissani - ja sijoitan tähän intoiluuni sen verran enemmän, että ostan mahdolliset muotifarkkuni ihan oikeasta, alan liikkeestä.

Loppukaneettina mainittakoon, että vaatteet TO-DEL-LA-KIN tekevät niin naisen kuin miehekin; tänään patsastelin koko päivän housupuvussa aamuisen asiakastilaisuuden takia - ja intouduin jopa esittelemään jotain mielipiteitä iltapäivän palaverissa. Aiemmin kun olen tyynesti istunut tuppisuuna palaverit läpi, farkkujen lahkeita tuijotellen ja itseni semityhmäksi tuntien. Tänään en tainnut edes sanoa mitään typerää?