Se kiire ja kamaluus nimittäin. Mitä viime poustauksessa "kaipasin". Pitäisihän sitä tähän ikään mennessä tuntea Murphyn setä sen verran hyvin, ettei lähtisi moisia kutsuja nettiin laittamaan!

Viime viikko aloitti rumban: talousjournalismin kurssin uutistehtävä ja tämän viikon alkuun osuneet projektisuunnitelmien deadlinet takasivat sen, että liikaa ei tarvitse tekemistä keksiä. Lisäksi kun tuolta edelliseltä valitukseltani olisin vaivautunut tekemään vaikka edes yhden jo tiedossa olevan kirjoitelman valmiiksi, niin ei jatkossa olisi näin kiire. Mutta ei.

Kiireen, stressin ja huonon fiiliksen kruunuksi lähdimme valikoidulla porukalla Ruotsiin. Sweden Hockey Gamesiin. Kunnon urheiluhengellä reippailtiin molempina iltoina laivalla aamuviiteen ja sunnuntaiaamuna trolley johti väsyneen juhlijan kotiin. Elävä roska-fiilis jatkui tiistai-iltaan saakka, jonka jälkeen elämä pikkuhiljaa alkoi palata ihmiseen. Rankka reissu oli kuitenkin jättänyt raunioon flunssan, jonka kourissa nyt ollaan ruuhkaviikkoa koitettu jaksaa painaa.

Töitä on. Koulua on. Aikaa ei olisi, mutta on oltava. Nyt on alettava laskea aamuja vappuun - ei juhlien, vaan silloin koittavan kurssi-vapauden vuoksi.