"Riittää kun elämäsi vene on kevyt ja siitä löytyy kaikki ehdottoman tarpeellinen:
kodikas koti ja yksinkertaiset nautinnot, muutama ystävä, joille ystävän arvonimen suo,
joku jota rakastaa ja joka rakastaa sinua, kissa ja koira, piippu tai pari,
tarpeeksi syötävää ja päälle puettavaa ja vähän enemmän kuin tarpeeksi juotavaa,
sillä jano on kamala asia. "

Perjantaiaamuna elämäni vene otti kyytiin ystäviä. Yksinkertaisiin nautintoihin kuului ammattilaisen tekemä meikki, prinsessanpinkki iltapuku ja peruuttamiskelpoinen työpalaveri, jossa tätä kaikkea kelpasi esitellä. Ystävä-arvonimen ansaitsevia ihmisiä oli viikonloppu täynnä, syötävää oli tarpeeksi eikä janokaan lopulta päässyt yltymään liian kovaksi. Päälle puettavasta olisi voinut joissain kohdissa antaa muutaman huomautuksen, mutta ehkä sekä kissan että koiran osa oli tällä kertaa minulla.

Polttarini oli vietetty kun rakkaani haki minut kotiin lauantai-illan huumasta. Elämäni vene jatkaa nyt kohti avioliiton satamaa, mutta tätä perjantain ja lauantain kestänyttä myrskyä en tule koskaan unohtamaan. Ystävän arvonimiä jaettiin paljon - ja ilmeisesti itsekin olen sellaisen joskus joltain ansainnut. Niin paljon vaivaa, aikaa ja ajatusta oli käytetty yllättämiseeni, hämäämiseeni ja viihtymiseeni. Hämmennys ja haikeus ovat nyt kultaantuneet puhtaaksi mielihyväksi - mutten silti vieläkään osaa pukea kiitollisuuttani ja onnellisuuttani sen paremmin sanoiksi, kun Jerome K. Jerome teki lähes 120 vuotta sitten. Siksi tuo lainaus tässä. 

Nyt sopii vaan toivoa että elämäni vene pysyy helpommin soudettavana kuin Widablickin soutuvene!