Kesäloman loppu tarkoittaa myös operaatio HyväElämä:n alkamista. Operaatio sisältää muutamia olennaisia osia:

1. Ruokavalio. Kesän grillipihvi-voiperuna-jätski-skumppa-siideri-putken jälkeen on aika ottaa totinen ryhtiliike. Painonvartijoista inspiroituneena ruokavalioon on löytynyt mehukeitot, profeel-rahka-raejuusto-tilanteet, isot kasat kasviksia ja aamupuurot.
   Lomaltapaluun jälkeinen jääkaapin päivitys sai ruokashoppailijan jopa innostumaan: läheisen pikkusiwan HeVi-hylly tarjosi (uskokaa pois!) yli puoli korillista kaikkea hyvää: parsakaalia, porkkanoita, salaattia, tomaattia, kurkkua... Hyllyihin jäi lisäksi kaikki entisen-elämän einekset, rasvaiset leikkeleet (tilalle 3% kalkkunaa), valkoinen leipä ja jopa puolivalmisteet.
   Viikonloppu kuitenkin - ja tietenkin - muutti kaiken: lauantai-illan melkoinen repsahdus kostautui mättö-ruokana sunnuntain iltapäivänä.
2. Urheilu. Jälleen kerran. Elixian kortti suli kesäloman aikasesta jäädytyksestä ja erinomaisen vakaa aikomus oli viettää siellä paljon aikaa viime viikolla.
   Kävin kerran.
   Nyt on kuitenkin taas uusi viikko - ja perjantaina toin jumppavaatteet tänne valmiiksi odottamaan tämän päivän koitosta. Nyt ei ole mitään syytä - teko- tai oikeaa.
   Toinen ryhtiliike on tehty hyötyliikunnassa: sen lisäksi että kävelen töihin joka päivä (kuten olen tehnyt koko ajan...), päätin perillä myös kiivetä rappuset neljänteen kerrokseen sen sijaan että käyttäisin hissiä. So far so good; olen hypännyt hissiin vain tullessani samaa matkaa joidenkin muiden kanssa.
3. Realismi. Luovutin. Aiemmin olen vielä jollain optimismilla ostanut hieman pienempiä housuja, mutta nyt annoin lopulta periksi ja ostin kokoa suuremmat. Ja vaikka se niin katkeraa onkin, niin täytyy myöntää, että kyllä nämä ovat aika hyvät jalassa.
   Pakko päästä takaisin edelliseen kokoon! :)

Kun sunnuntain alkuiltapäivästä istuin pienessä krapulassa kahvipöydässä, jossa ei ollut tarjolla muuta juotavaa kuin kahvia, niin mietin hetken myös absolutismia. Onneksi tätä satunnaista juhlintaa on takana sen verran monta vuotta, että tämän en-juo-enää-koskaan-vaiheen tunnistaa ja tietää sen ohimeneväksi. HyväElämä on kuitenkin omaksi parhaaksi, eikä sitä ole suunniteltu kurjuuden maksimoimiseksi. Edessä on työn- ja kouluntäyteinen talvi, joten elämän pieniä iloja ei pidä lähteä karsimaan liikaa.

Skeptikko tosin heittää loppukaneetiksi epäilyksen: kauankohan tätä projektia nyt sitten taas kestää?