Nythän se potkii. Onni siis. Vuosikaudet tuntui siltä, että ihan kuin ei olisi ollut riittävä paha olla se risukasa, mutta että aurinkoakin vielä...!? Toisin sanoen: lukion jälkeen hakupyristelyni on ollut lähinnä traagista katsottavaa. Viisi kevättä vierähti yhdistelmässä pänttäys-pääsykokeet - ja kädessä pelkkiä luita. Kertaakaan - siis IKINÄ - en ole päässyt siihen opiskelupaikkaan, jota olen ensisijaisesti hakenut.

Kunnes tänään.

HKKK:n - tai siis nykyään HSE:n - maisteriohjelmahaun tulokset tulivat. Meitä Mikkelistä valmistuneita BScBA 2-4 vuosikurssilaisia oli tuolla listalla 42. Mukana siis myös allekirjoittanut - ja vielä ensisijaisen toiveensa mukaisessa pääaineessa!!! Lisäksi AINAKIN yksi niiden 15 tuntemattomana pysyttelevän joukossa. Ajatellen että meidän vuosikurssimme, BScBA 3, koko oli 65 henkeä, niin kokisin tuon luvun kohtelevan porukkaamme silkkihansikkain! Hyvä ME!

Se, mitä tämä syksyksi tarkoittaa on vielä hieman epäselvää. Toki työt menee tässä vaiheessa jo sijalle yksi; eli toisin sanoen, opiskeluita hoidan sen mukaan, miten työt antavat myöten. Ja vaikka tämä tosiasia on itselleni ollut jo pitkään aivan selkeä, on olo silti aika makea. Pääsinpäs! Hah! Katsotaan vain kuinka paljon syksyisen työ- ja opiskeluputken jälkeen naurattaa...

Nyt voin onneksi vielä nauttia harvinaisesta tunteesta: onnistumisesta!!