Siihen on selkeä syy, miksi arki-iltana ei ole syytä juoda itseään kauniiksi. Silti, tällä alalla, niin käy joskus. Eilen oli sellainen joskus, jonka takia tänään olen ollut homeessa.

Älynväläys oli tietysti jo se, että olin urheillut itseni lähes rammaksi, josta huolimatta pinkaisin Bakersin halvalle skumpalle vielä ennen näitä turmiollisia "ilmaisen-viinan-bileitä". Täytyyhän ilmaista pohjustaa halvalla? Tässä vaiheessa vakaassa aikomuksessa oli poistua TsupiTsupi-baarista tilaisuuden loputtua, eli yhdeksältä. Jostain ihme aivoituksesta kuitenkin johtuen, löysin itseni puoliltaöin Tavastian eteisestä kääntämästä käsilaukkuani ylösalaisin narikkalapun toivossa. Tuo toivo oli kuitenkin turha, koska tunnin tonkimisen, epätoivoisten puheluiden ja t-paitaisillaan kadunreunassa värjöttelyn jälkeen selvisi, että olin jättänyt takkini narikkasedän huomaan maksamatta. Tästä suivaantuneena setä oli pimittänyt lappuseni.

Tyypillistä.

Tänään ei sitten ole riittänyt fyysinen krapula - henkinen on niin paljon raaempi!! Pikkujouluglögejä odotellessa taidan pitää nenäni valkoisena.