Palasin hetkeksi menneisiin ja selasin vanhoja blogitekstejäni. Sieltä löytyi joulukuista tunnelmointia, ensipakkasten nipistelyä ja kaiken kiireenkin keskellä kukkaan tunkevaa hyväntuulisuutta. Palasin menneistä lähemmäs ja huomasin vain valittaneeni viime ajat. Kiire on, stressaa ja ahdistaa - mutta samalla lempivuodenaikani on jo täällä! Jouluun on enää 22 luukkua, 15 työpäivää, iso kasa hankkimattomia lahjoja mutta tunnelmoinnissa enää aavistus. Ovessa roikkuu glögintuoksuinen kranssi, ruokapöydällä värisee lauma kynttilöitä ja anopin tekemä piparitalo majoittaa kahta possuaan TV:n vieressä. Joulu on jo täällä tuoksuina, väreinä, lauluina ja tunnelmana.

Viikko sitten saimme lunta. Ikkunan takana leijaili hetken se talvi, jota aina näinä pimeimpinä viikkoina odottaa. Hitaasti hiutaleet tanssivat kohti valkoista maata pyyhkien kaupungin hetkeksi näkyvistä. Työmatkan varrella kerrostaloihin koteloituneet kaupunkilaiset laskivat puistossa pulkkamäkeä. Iloinen nauru kaikui kivitalojen seinistä kortteleiden päähän. Seuraavien kinosten aikaan minäkin aion mukaan!

Joulu onneksi tulee joka vuosi, oli päivissäni sille aikaa tai ei. Kolmen viikon päästä tähän aikaan olen jo käpertynyt joulunviettoon anoppilaan. Ehkä pelaamme jotain glögin ja pipareiden tuoksussa, saunan jälkeen raukeina. Ehkä nauramme jollekin, mitä joku sanoi ja näemme suurista ikkunoista hiljaa jäähän vetäytyvän Pyhäjärven. Ehkä autan anoppia jouluruokien kanssa, juttelemme niitä näitä ja stereoista vierii hiljaa ilmoille joululauluja. Ehkä sitä tai tätä, mutta varmasti olen silloin lomalla ja joulumielellä. Ja rakkaideni ympäröimänä.