Loman aluksi suuntasimme sukumme mökille Hämeen sydämeen, Ruoveden Väärinmajan Lepokalliolle, jonne kauniit kesäsäät olivat jo houkutelleet puolet perheestämme. Jotta mökkeilystä ei kuitenkaan tulisi liian leppoisaa ja rentouttavaa, lupauduimme ottamaan isosiskoni 6-3-1 trion mukaamme pitkäksi viikonlopuksi, jotta sisko miehineen pääsi osallistumaan "vain-aikuisille"-häihin.

Niinpä suuntasimme täyteen lastatun auton kanssa torstain kuumassa keskipäivässä Helsingistä kohti Hämettä ja mökillä odottavaa vilpoisaa vettä. Perillä pääsimmekin suoraan auringon kuumentamille rantakallioille ja lämpimänä varpaiden väliin tarttuva hiekka houkutteli pienemmän väen pitkään pulikointiin. Tosin vain hetkiä saapumisemme jälkeen saimme onkia herra kolmeveen rantaveden syvemmästä kohdasta ylös liukkaan kallion yllätettyä laivanuittelijan.Tämän jälkeen herraa saikin melkoisesti houkutella edes pidempään kahlaamiseen, mutta laivaa uitettiin jatkossakin ahkerasti.

Päivät mökillä menivät taas mukavasti: aamut olivat verkkaisia, iltapäivät rantakallioilla kuumia ja illat saunan jälkeen raukeita. Viikonlopun vauhdikkaista tilanteista selvitiin säikähdyksillä ja tarinataloon kertyi hieno kokoelma kesäisiä juttuja muisteltaviksi. Lisäksi sunnuntaina huokaisimme kaupunkikaksiossamme sitä tosiasiaa, että onneksi lapsia tulee yleensä se yksi kerrallaan. Kun nyt selvisimme tuosta triosta, niin yksittäiset lapset tuntuvat lähes lomailulta. Koska - kuten usein sanotaan - lapset ovat kyllä ihania (tämä mainittu kolmikko varsinkin <3 ), mutta on kyllä aika ihanaa etteivät ne vielä ole kuitenkaan omia.