Kevät tuli. Kevät meni.

Samoin vuosijuhlat. Onnistuin vaan hengittämään iltapukuni halki ja kaatamaan lasillisen boolia seuraavan puvun kaula-aukosta sisään. Kaiken keskellä oli kuitenkin äärettömän hauskaa, joten mitä sitten jos on turvonnut ja tahmea.

Ulkona sataa taas märkiä rättejä. Kaduilla tuulee ja kengät kastuu. Hetkellinen aurinko loi pienen iltapäiväharhan kesän varjoisista puistoista ja lämpimästä hehkusta poskilla. Pienen tovin annoin ajatuksen upota kohti elämäni ensimmäistä palkallista kesälomaa. Laiskoja päiviä, hitaita aamuja ja valoisia öitä. Kesän tuuli säärillä, varpaat lämpimässä järvessä ja lintujen laulu korvissa.

Huoh.

Kyllä se onneksi tulee. Aina se on aiemminkin tullut. Sen on pakko!!

Torstaina kohti keväistä (?) Kööpenhaminaa - toiveissa terassikauden avaus. Tai edes Tivoli...