Jälleen on yksi aukko sivistyksessäni paikattu: olen vihdoin käynyt Tallinnassa! Tämä "valistuminen" on tosin lähtenyt hieman takaperoisesti liikkeelle, sillä ensivisiittini tähän eteläisen naapurimme pääkaupunkiin ei suinkaan ollut viinanhuuruinen tyrskyntä halvimman mahdollisen laivapurkin rottahyttiluokassa yhdistettynä känniseen tepasteluun Tallinnan vanhan kaupungin kapeilla kaduilla. Sen sijaan ylitimme aurinkoisen Suomenlahden SuperSeaCatin ykkösluokan penkkien pehmeydessä ja ilmaisista virvokkeista nauttien, josta siirryimme tilataksilla (=MaksiTakso) Radisson Sas:in 18 kerroksen Business Class-luokan huoneisiimme hieman virkistäytymään ennen Tallinnan nähtävyyksille lähtöä.

On varmasti tarpeetonta mainita, että tämä matkamme EI ollut omakustanteinen...

Juhlamatkan aihe siis oli appi- ja anoppi-kokelaiden helmihääpäivä (=30v.). Aamuisen lahdenylityksen jälkeen käväisimme vielä katselemassa Piritan kaupunginosassa neuvostoaikaisen arkkitehtuurin lumoavuutta Teletornissa, jonka jälkeen nautittu kiireetön lounas keskusaukion Irlantilaispubissa siivitti viimeistään joukkiomme juhlatunnelmaan. Tosin alkuun olematon, sitten hidas palvelu ja tahmaisien pöytien ääressä sikailevat maanmiehet olisivat VOINEET pilata tunnelmaa. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt! Tallinnan vanhakaupunki oli vaan liian kaunis majoittaakseen huonoa mieltä - ja kohdalle sattunut loppukesän kirkas päivä kruunasi kaiken säteillään.

Illalla nautimme kiireettömän illallisen tunnelmalliselle sivukujalle piiloutuneessa italialaisessa ravintolassa hyvän ruuan, paremman seuran ja iloisen mielen siivittämänä. Edes päälle kaatunut Zambuca, loppumaan päässyt kuha tai liian SUURI pihvi ei pystynyt tilannetta hämmentämään. Ilta oli korkea ja kuulas, ilmassa viipyi lämpimän päivän hehku ja ympärillä oli loistokasta seuraa. Tornihotellimme kauniilla kattoterassilla nautitut drinkit kimaltavan Tallinnan levitessä jokaiseen ilmansuuntaan kruunasivat komean illan. Autolautan valot katosivat horisonttiin vieden jälleen yhden lastin ylijuoneita suomalaisia takaisin paikoilleen. Me kääriydyimme tiukemmin kirkkaisiin viltteihimme ja olimme vain sivistyneesti juovuksissa. 

Melko pian suunnistimme Seppo Koskisen ravitsemusliikkeeseen juomaan viro-hintaista kuohuviiniä...

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />