Juhannus katkaisi työputken aika kohdalleen; kesä hellli suomalaisia, pitkä kylmä kausi oli takana ja allekirjoittanut alkoi olla suhteellisen hyvin työllistetty ja kärryillä. Elämä juhannuksen jälkeen on ollut jotain takkuavan ja kyvyttömän välimaastosta, jossa väsymys on varjostanut päiviä ja ennen juhlaputkea lähes loppuun saatetut työt on vaikea aloittaa uudestaan. Enemmänkin pitäisi tarttua uusiin toimiin - joka käytännössä tarkoittaa myös jälleen neuvojen kysymistä, oman vajavaisen taidon tunnustamista ja kyvyttömänä päsöttämistä  (= ihmiset, joilta olet neuvoja tottunut kysymään ovat jo kirmanneet kesälaitumille.) Tässä totaalisessa energiattomuudessa uusien apujoukkojen etsiminen tuntuu kauhean työläältä...

Mutta juhannus, tuo keskikesän karnevaali, onnistui jollei YLI odotusten, niin ainakin lähelle tuota maagista rajaa. Aattopäivänä pääsimme kaupoille jo hyvissä ajoin - ja olimmekin Ranta-Kaarilan tukikohdassa ennen puoltapäivää. Kaikki eivät kuitenkaan olleet yhtä onnekkaita: Skadin-vahvistuksemme Roope oli onnistunut nukkumaan pommiin, juna oli jättänyt ja kevyehkön säätämisen, kikkailun ja suunnistuksen jälkeen Helsingin herra saavutti juhlapaikan vasta loppuiltapäivästä. Saunan, grillin, juomalaulujen, King's Cupin ja Pernodin vauhdittamana juhannusyö ehti kuitenkin pitkälle, ennenkuin viimeisetkin viulut vaikenivat Ojustenkadulla.

Lauantain syntymäpäiväsankari Marko oli ottanut vanhenemiselleen vauhtiunet takapatiolla, grillin varjossa, ja tällä energialla hän sekä keräsi kuoromme laulamaan onnitteluserenadin (kevyen painostuksen avulla) että uida pärskäytti naapurin ökyjahdin ympäri. Allekirjoittaneen ruoasulatuselimistö intoutui sitä vastoin kapinoimaan aamiaista vastaan, jonka varjolla tämä onnistui vaihtamaan siivouksen yhden hengen lusikka-asentoon. Kyseinen epäonni johti kuitenkin muutamaan jälkilausumaan residenssimme vakituisilta asukkailta... Kaikesta huolimatta pääsimme suuntaamaan kohti Villa Paatelaista ja Valkeakoskea kohtuullisen hyvissä ajoin - ja keskinkertaisissa ruumiin voimissa.

Juhannuspäivä mökillä, iloisessa seurassa ja loistavan gourmet-ruoan siivittämänä sujui pelin, humppakuution ja kyseenalaisen sanailun merkeissä. Seuraavan aamun olo kertoi illasta kaiken: hauskaa oli! Muuten sen kaltainen väsymys on KOHTUUTONTA!

SummaSummarum: yhä väsyttää (=sen vuoksi kertomus ontuu, suorastaan laahustaa), töistä yhä useampi on siirtynyt lomalaitumille (myös asiakkaat --> valmistautuminen heinäkuun hiljaisuuteen on alkanut) ja oma saamattomuuteni on saavuttanut ehkä kaikkien aikojen ennätyksensä. Takana huonosti nukuttu  yö (yksi monista), edessä toivottavasti useat sikeämmät unet!

Huomenna on uusi päivä.