Talvilomalla voisi vaikka lähteä etsimään kevättä Keski-Euroopasta. Tai ahtautua kitiseviin autojuniin ja painua muiden kaupunkilaisten kanssa Lappiin tanssimaan tukkipöydillä ja saamaan sydänkohtauksia kevätaurinkoisille laduille. Tai voisihan sitä tietysti pysytellä visusti kaupungissa, herätä joka aamu varhain ja raahautua läppärinsä kanssa kirkkaasti valaistuun ryhmätyötilaan tuijottamaan ruudulla välkkyvää kursoria.

Gradulle on nyt siis annettu kallein mahdollinen uhri: elämäni ensimmäinen palkallinen talviloma. Viikon päivät on kotoa lähdetty kuin töihin, mutta kävelty päättäväisesti toimiston ohi, moikkailtu vastaantulevia kollegoita ja kiivetty sormia polttavan pahvimukin kanssa kompleksin ylimpään kerrokseen viimeisen koulutyön ääreen. Pääsiäislomallakin kuljin paperikasan kanssa junassa merkintöjä tehden ja virheitä alleviivaillen.

Viimeistä edellinen versio on nyt palautettu. Runkotyöstä ehkä viimeinen piste on juuri naputeltu paikoilleen. Huomenna on luvassa tuomionluku, ja jos kaikki menee hyvin on jäljellä enää pieniä tikkauksia, tyylillisiä viilauksia ja pientä huovutusta. Tai sitten saan tylyn palautteen, joudun mitätöimään talviloman aikana hakkaamani tekstin ja aloittamaan kaiken alusta.