Mikkeli on ennallaan.

On tori, hiljakseen ajavia autoja ja kiireetön keskiviikkoinen aamu. Vihreistä valoista pääsee Maaherrankadulta pois, Lönnrotinkadun varteen mahtuu parkkiin. On mukava olla taas täällä - ja vielä mukavampaa tietää, ettei tarvitse jäädä yöksi.

Career Day. Järjestin sen itse kaksi vuotta sitten. Nyt olen taas täällä, puhumassa "urastani" - näistä kymmenestä kuukaudesta, jotka olen viettänyt opetellen mediamaailman järjestystä. Kahden vuosikurssin verran uteliaita silmiä seuraa kalvojen vaihtumista, kohtelias naurahdus purkautuu penkkien välistä silloin tällöin. Puhun nopeasti, ja vain vähän asiaa - kysymystulva viimeisen sliden aikana lähes hukuttaa. On mukava olla taas täällä.

Kotimatkalla nukahdan autoon. Aamulla lähdin ennen seitsämää Kehän varteen kyytiä varten. Illalla odotan humalaisten kanssa junaa Tikkurilassa. Päivälle tuli lopulta hintaa kaksi seutulippua ja Tuuliharjan huoltamokahvit. Illalla kotona en jaksa tehdä mitään. Turrun television edessä ja palelen satavuotiaassa talossa. Verhojen värinä paljastaa ikkunasta puskevan kylmän. Oli mukavaa käydä Mikkelissä, mutta vielä mukavampaa on olla kotona.