Vihdoin se suuri päivä: Miinan ja Tuukan hääpäivä. Tähän voisi kirjoitella pitkän, pitkästyttävän ja laahaavan tarinan koko päivästä; miten yöllä ei saanut kunnolla nukuttua ja kuinka aamulla lähdettiin innokkaina kampaajalle ja meikkiin. Kuinka sade alkoi juuri kun pääsimme - lähes myöhässä - lähtemään kampaajalta ja miten Sanran puvun vetoketju saatiin hajotettua ja korjattua vain minuutteja ennen taksin tuloa.

Ja me olimme kuitenkin vain vieraina. Vaikkakin pikkusiskon hääpäivä on väkisinkin melko erityislaatuinen myös isoille siskoille - ja kyllä täytyy myöntää että aika paljon jännitti. Ja tietysti myös hieman itketti kirkossa!

Kerron kuitenkin nyt enemmän kuvin, vähemmän sanoin, tästä pitkään odotetusta päivästä. Myös mahdollisia lukijoita ajatellen...

Alttarilla. Mitään ei vielä ole luvattu tai vaihdettu. Jännitystä siis ilmassa!

Itse juhlassa. Veljenpoika Aapo pitää selkeästi suklaasta - kaikilla mausteilla!

Isän tytöt? Ulkona ei oikeasti ollut ihan noin pimeää vielä tuolloin, mutta salama luo aina tunnelmaa. Tässä siis allekirjoittanut ja kaikki rouvittuneet siskoni. Eli siis kaikki siskoni.
Pitäisiköhän tätä nyt ajatella niin, että kun tässä vaiheessa jäin välistä, niin jäin sitten kokonaan välistä? ;) Ehkä se "mahdollisuuksien ikkuna" nyt sitten sulkeutui? Tässä kuvassa siis sisarussarjan 1, 3, 4 ja 5 - itse nelosena. Veljiä ei huolittu kuvaan mukaan (=olivat sisällä soittamassa bändin mukana mahtavinta bilemusaa (muistaakseni kuvanottohetkellä raikui "sata salamaa"...))!

Seuraava aamu. Oli hauskaa - eikä liian hauskaa kuitenkaan (=pystyi aamulla vielä hymyilemään!). Perheen häistä on nyt 4/6 juhlittu, jäljellä allekirjoittanut ja pikkuveli.

Kumpihan ehtii ensin? ;)