Kuukauden päivät töissä on ollut hullua. Päivät ovat pyöristyneet ja deadlinet paukkuneet. Luennoilla käynnistä on tullut istuttua pitkiä iltoja ja varhaisia aamuja - eikä työtaakka vaikuttanut helpottavan missään välissä.

Viikko sitten myrsky laantui. Yllättäen. Keskellä viikkoa, kahden ympäripyöreän päivän jälkeen, havahduin perjantaina toteamaan, että mikään ei enää palakaan pohjaan. Savu alkoi hälventyä ja tässä on nyt mennyt muutamat päivät täydellisen hämmennyksen ja ihmettelyn merkeissä. Mitäs nyt?

Töitä on kyllä - ne eivät ole päässeet loppumaan - mutta ajankäyttökriisi tuntuu lauenneen. Pahoin kuitenkin pelkään, että tämä on vaan tyyntä sen seuraavan - vielä pahemman - myrskyn edellä. Nyt kuitenkin aion pitää itsenäisen Suomen kunniaksi pitkäksi viikonlopuksi maakuntiin (Tampereelle) ja palata virkistyneenä täpötäyteen työ-, luento-, koulu-, tenttiinluku- ja case-projekti-kyselylomake-viikkoon.