Onneksi aloitti lomansa jo juhannukselta, niin sai lähes maksimaalisen sadevesimäärän kerättyä ennen töihinpaluuta.

Onneksi toimistossa on nyt - kolmannella lomanjälkeisellä työviikollakin - ilmastoinnit kaakossa, ettei vaan tarvitse kärsiä ulkona pilvettömältä taivaalta porottavasta auringosta.

Onneksi töissä on vieläkin vähän hiljaista, että ehtii murehtia riittävästi kesän ainoiden helteiden ohimenoa tuijottelemalla auringon kärventämää seinää kaihtimien välistä.

Vahinko vaan, että onnistuin buukkaamaan loppuviikolle golf-iltapäivän mediamyyjän kanssa ja toiselle illalle vastaavan tuokion hyvän ystävän seurassa. Lisäksi luvassa on tänään töiden jälkeen kesäistä lekottelua ehkä Kaivopuistossa tai Seurasaaressa tai Suomenlinnassa tai jossain - parisuhteen laatuajan merkeissä. Sitä ennen käydään vielä aurinkoisella terassilounaalla, ettei vaan vilustuta täällä ilmastoinnin ihmemaassa.

Onneksi - tosissaan - elämä on nyt sen verran hyvällä mallilla, ettei pysty edes murehtimaan liikoja. Kunhan vaan valittaa, lämpimikseen.