Näiden suola ja hienous piilee vielä tietysti digiboksien siinä tietyssä ominaisuudessa, että kanavilla surffaillessaan boksi heittää juuri päällä olevan ohjelman nimen ruutuun kun kanavalle osuu. Keväällä näistä ensimmäinen sattui surffailukierroksella silmiin: Hannuhanhet saa köniin. Siis mitähän ihmettä!? Kanavalle pysähtyminen paljasti siellä näytettävän vanhoja Ruotsin maajoukkueen otteluita, joissa rakas naapurimme siis häviää. Miellyttävää, ehdottomasti!
Nyt syksyllä viikonloppuinen surffailu häiriintyi taas Extran tekstistä: Miehet minishortseissa? Tässä osasi jo odottaa jotain äärettömän koomista, mutta 70-80-lukujen jalkapalloilu kyllä sopi mainitun otsikon alle. Eihän niitä pelejä kauaa jaksa katsella, mutta ei tässä voi kun ihailla YLEn kanttia moiseen sarkasmiin ja mustaan huumoriin!
Viime viikonloppu tarjoili taas urheiluherkkuja menneisyydestä: Haalariheput hyppyrinnokalla. Ohjelman sisältönä Toni Niemisen kulta-aika maailman mäissä 1992. Nostalgista, koomista ja ihanan hykerryttävää!
Nämä mahtavan sarkastiset ohjelmat kruunaa vielä tietysti se, että YLE jaksaa nauraa itselleen ja lapsenkenkiään vielä etsivälle kanavalleen myös markkinoinnissaan: Ykköseltä tuli viikonloppuna alla näkyvä mainos:
Kuka vielä väittää että Suomen Yleisradio on pompöösi laitos?
Kommentit