Tästä se alkaa. Aikaa häihin  on vielä 418 päivää (jos laskin oikein), joten tämä jatkokertomus tullee menemään pitkälle kymmeniin. Koittakaa kestää.

Kosinnasta tähän päivään on ehtinyt kulua kuukauden päivät, mutta monta pientä solmua on jo ehditty solmia tuota ensi lokakuun päivää varten: kirkko on valittu (ei vielä varattu, kun ei voi: 1.10. alkaen saamme vasta ensi lokakuun päiviä varattua. Niinpä kalenterissa on muistutus heti silloin maanataiaamuna), vieraslistaa katseltu ja häälehtiä selattu.
Tositoimista tärkeimmät on jo saatu tehtyäkin: tuleva anoppini varasi meille koko akkalaumalle kampaajan ja meikin jo noin viikko kihlauksen jälkeen. Tärkeimmät ensin!
Viime viikonloppuna löytyi hääpaikka: Nokian Kerhola on juuri sellainen tila, jollaista meistä molemmat oli ajatellutkin: tilava, arvokas mutta kuitenkin toimiva, juhlava ja moneen mahdollistava. Täydellinen! Varaus tehtiin siltä seisomalta - nyt siis OIKEASTIKIN olemme menossa naimisiin!

Puku on toinen, jossa tuntui käyvän satumainen tuuri. Tulevien appivanhempien kummityttö Paula on opiskellut muotisuunnittelijaksi Euroopassa ja tekee sitä nykyään työkseen Lontoossa. Kun sana hankkeestamme kiiri hänelle saakka, hän innostui ja kysyi anoppi-kokelaaltani, joskohan saisi suunnitella minulle puvun.
Pitihän sitä tietysti hetken pohtia... ??
Tänään Paula kävi mittailemassa kesän turvottamaa olemustani ja selailimme hauskan hetken myös hää-lehtiä ja niiden sivuille ikuistettuja tekeleitä. Olimme välittömästi samalla sivulla puku-ajatuksinemme ja nyt odotankin jo lähes malttamattomana, millaisia luonnoksia Lontoosta alkaa tippua mailiini.

Aikaa on, mutta varmasti se tulee loppumaan kesken. Tai ainakin tuntumaan siltä. Onneksi sitä nyt vielä riittää!