Kesä tulee ja työt kasaantuu. Yyteiden jälkeistä elämää on eletty nyt kuukauden verran, elo on tasaantunut mutta arki rullaa yhä kaukana aiemmista uomistaan. Asiakassiirtojen ja lukuisten sisäisten palavereiden keskellä kesälomaa edeltävä pöytien putsaus lisää painetta vuorokausituntien lisäämiseen ja oman jaksamisen venyttämiseen. Tuntuu ettei vaan ehdi. Ettei vaan pysty. Ettei yksinkertaisesti vaan halua. Riveistä on poissa parikymmentä osaajaa ja töitä riittää - mutta kolikon kääntöpuolella ylityökiellot hyydyttävät joustovarat. Tällä porukalla ja näillä tunneilla on yksinkertaisesti nyt pärjättävä.

Loma kurkkii jo kahden viikon päässä. Pöydällä on tasaista, paniikkihuippuja ei onneksi ole kohdalle osunut. Työmäärä tosin yltää leukaan saakka, joten laakereilla ei vielä levätä. Kahden viikon päästä on senkin aika, mutta siihen saakka mennään kädet korvilla ja kovaa.