Heinakuussa 1996 katsoin kyynelsilmin lentokoneen ikkunasta kun Calgaryn skyline jai taakse ja samalla vaihto-oppilasvuosi Kanadan preerioilla kiertyi loppuunsa. Kentalle jai perhe, joka oli avannut ovensa minulle maaliskuussa alkuperaisen perheeni kaytannossa heitettya minut pihalle - ja noissa kuukausissa tama nyt turvatarkastusen taakse jaanyt perhe oli ottanut minut omakseen. Hyvasteja halatessamme lupasimme kaikki yhteen aaneen pitaa yhteytta ja vierailla puolin ja toisin. 

Nyt, heinakuussa 2009, palaan rikospaikalle. Calgaryn lentokentta on nuhjuuntunut 13 vuodessa, mutta tutulta se yha nayttaa. Aulassa minua odottavat yhdet tutut kasvot ja kentalta pois ajaessamme tuttuus tulee vastaan melkein joka kulmassa. Minua hakemaan tulleen Kellyn olin tosin tavannut naiden vuosien aikana pariin kertaan Suomessa - yksi meista siis onnistui kuitenkin pitamaan lentokentalla vuosia sitten annetusta lupauksesta kiinni. 

Edessa on nyt reilut pari viikkoa oleilua, muistelua ja vanhojen paikkojen ja naamojen tunnistamista. Pitaakin siis jattaa nyt kone taas rauhaan ja lahtea ovesta ulos - netissa voi pyoria kotonakin.