Niin. Likainen mieli tuossa jo ehti askarrella otsikon kirjoittamisen jälkeen - mutta päätin jättää muuttamatta. Isolla O:lla tarkoitan lähinnä tätä työmaalla tapahtuvaa ORGANISAATIOmuutosta - en sitä toista. Iso A taas viittaisi näihin taaperruksiin, joita päivittäin tunnun ottavan - kohti jotain suurempaa tiedostusta, tai sitten ihan puhdasta burn-outia. Se jää nähtäväksi.

Organisaatiomuutos on  päässyt jo siihen pisteeseen, että pakkasin vähät paperini ja melkein kaikki muutkin roinani YH-TEEN, kirkuvanpunaiseen Lainalaatikkoon - ja nyt odotan, että joku kertoisi, milloin siirtymä kaksi kerrosta alemmas, kliinisen valkoharmaaseen, tuliterään avokonttoriin oikeasti tapahtuu. Joka tapauksessa, vartin pakkausoperaationi on nyt valmis - ja olen valmis tähän siirtymään. Huomenna aamulla meidän uusien TV-ryhmäläisten pitäisi jo istua tuolla uusilla paikoillamme ihmettelemässä, että kuinkas tässä nyt näin kävi. Mukavaa on tosin päästä muuttamaan heti tässä myllerryksen alussa - koska kun me siirrymme, alkaa varmasti kiihtyvä liikehdintä ympäri taloa, kun paikkoja vapautuu ja täytetään varmasti kiihtyvällä tahdilla. Tuolloin me saamme jo istua rauhassa uusilla paikoillamme ja seurata seesteisesti sivusta muiden panikointia vuosia kertyneiden lehtipinojen, paperikasojen ja pöytäkoristeiden kanssa.

Kesä alkaa kohta olla ohi - jossei muuten niin henkisesti. Ulkonakin kuukausia kaivattu sade tekee tuloaan savunhajuiseen Helsinkiin. Samalla kun viikot rullaavat kesästä kauemmas, liikkuu syksy ja opiskeluvuoden alku lähemmäs. Surffailin jo tapani mukaan opinahjoni sekavilla sivuilla, ja huomasin sieltä seuraavan lauseen (vielä alleviivattuna): KTM -opintoja ei ole suunniteltu päätoimisen työssäkäynnin ohella suoritettavaksi. Ihan hyvä siis niin? Kapinahenkeni on kuitenkin sen verran väkevä, että aion antaa huuhaat moiselle lauseelle ja jatkaa valitsemallani tiellä. Koulu-uraani tulee siis 28.8. alkaen kirjomaan poissaolot luennoilta (=akateeminen vapaus), kirjatentit ja kello 16 jälkeen alkavat luennot.

Se mielenkiinnon taso, jota Helsingin Kauppakorkeakoulun IBC-ohjelma on tähän mennessä persoonaani kohtaan osoittanut on lähes liikuttavaa: olen lähestynyt laitosta niin puhelimitse (ei vastausta. Kertaakaan.) kuin sähköpostitsekin. Tuloksena on tyhjä arpa: ei vastauksen vastausta. Eli olkoon sitten niin - ystäviäni on aloittamassa tämän saman ohjelman, kyselen sitten heiltä infoja orientaatioviikon edetessä!

Mielikuvissani näen jo itseni burn-outin kourissa jouluna - mutta siihen on onneksi vielä kuukausia aikaa. Nyt voin ottaa pieniä Askelia suuren Organisaatiomuutoksen keskellä - ja toivoa että saan istua avokonttorin nurkassa lokakuun jälkeenkin! :)