Autokuume on vaivannut uraputkelaista jonkin aikaa. Outo kaipuu oman auton tarjoamaan vapauteen, liikkuvuuteen ja mahdollisuukssin on kaihertanut kaupungilla kävelijää. Pääsisi niin kätevästi mökille, matkalle ja menoon, voisi käydä automarketissa, IKEAssa, vierailuilla ja ajeluilla. Eikä tarvitsisi kävellen raahata raskasta juhannuskassia tai venyttää käsivarsiaan viikonlopun ostosten kanssa tallustellen.

Täysin järjetöntä tosin. Asumme keskusta-alueella, 20min kävelymatkan päässä rautatieasemasta. Työmatkaan menee jalan 10 minuuttia. Parkkitilanne kotikadullamme on yhtä järjetön kun kaikkialla muuallakin - enkä edes aloita auton omistamisen kalleudesta. Siihen kun saa uppoamaan rahaa ihan melkein niin paljon kun sielu sietää.

Tällä viikolla sain kuitenkin mahdollisuuden kurkistaa autollista arkea: työkaveri lähti lomalle ja jätti autonsa MINULLE. Eilen kävimmekin IKEAssa - tiedoksi kaikille, että 212 cm pitkät CD-hyllyt mahtuvat hyvin Peugeot 206:een! Kotona pistimme "kirpun" parkkiin kadun varteen, jossa pysäköinti on maksullista 9-19 ilman B-parkkilupaa. Jännitimme puolitoistatuntia ravaten ikkunassa, josko päävoitto osuisi kohdalle. Säästyimme tällä kertaa! Aamulla päätin kuitenkin siirtää kirpun päiväksi väljemmille vesille. Käytännössä päädyin ajamaan naapurikorttelia ympäri maksutonta paikkaa etsien - ja jätin pikkukaverin lopulta vähän hähmäiselle paikalle vihreän Talbotin viereen. Alkuperäinen tarkoitus oli jättää kirppu "maksuttomaan" parkkiin huomiseen aamuun saakka, mutta taidan kuitenkin käydä hakemassa raasun lähemmäs heti työpäivän jälkeen.

Koko työmatkan jauhoin miehelle erilaisista parkkivaihtoehdoista ja murehdin ääneen miten pikkuauto päivän Talbotin vieressä pärjää. Onneksi meillä on hoidossa "vain" auto...