Se on kirous: aamuisin vannoo, että illalla menee ajoissa nukkumaan. Iltaisin jumittuu koneelle tai sohvalle kun ei yksinkertaisesti vielä väsytä. On vaan mukava olla, möllöttää ja nauttia ihanasta illan joutilaisuudesta. Aamuisin onkin vaikeampaa.

YleX menee meillä päälle 6.45 - ja harvassa on ne aamut, jolloin ensimmäinen ajatus mielessä ei ole "ei voi vielä olla...". Meistä molemmat herää hitaasti ja valvoo kevyesti. Illat ovat rauhaisia ja venyvät helposti, aamuisin sitten muristaan, maristaan ja joskus jopa vähän kiukutellaan. Lisäksi viikonloppuisin onnistutaan turhan usein kääntämään rytmiin vielä lisäkierteitä, jotka mutkistavat arkiaamujen muutoinkin vastahakoisia toimintoja entisestään.

Onneksi meitä on vasta kaksi, ja molemmat aikuisia. Murphyn lain mukaan saamme sitten joskus aamuvirkkuja nahkavekkareita, jotka lopulta opettavat meidätkin varhaisen linnun oppeihin ja näyttävät meille aamut kaikessa kauneudessaan. Tai sitten emme vaan opi ja olemme entistä väsyneempiä. Nyt näissä rytmeissä on kuitenkin ihan riittävästi haastetta näinkin - ja hyvä niin.