Kiitokset vaan Jennille edellä lainatusta: lausuttu Vuokatissa luokkaretkellä joskus viimevuosituhannella. Jäänyt elämään pikkusiskon videointihullujen kavereiden ansiosta - taidan ehkä olla ainoa tässä universumissa, joka tuota lausahdusta enää edes muistaa. Sen parempi sitten.

Tänään se on kuitenkin totta. Paska maanantai. Surkeasti nukutun yön jälkeen (=liskoja perjantain ja lauantain humppailuista) aamun juna oli onneksi ajassa. Matkaseura oli jälleen pakannut loistokkaat eväät mukaan, jotka auttoivat viikon ihanasti alkuun.

Töissä alkoi ahdistaa. Ilmastointi on näköjään yhä mäsänä ja syysfiiliksissä päälle vedetty pooloneule selkeästi liikaa. Perjantain humussa päähän ilmestynyt kuhmu säteilee pieniä kipunoita pitkin päätä ja mediamyyjän myyntiräppi alkaa nukuttaa niin kovasti, että silmät tuntuvat killittävän kierossa. Pendoliinon keinunnasta alkanut vatsakuvotus ei tunnu helpottavan, eikä sitä ainakaan auta lounaaksi haarukoitu semi-tulinen Thai-mättö.

Nyt, puoleen viiteen mennessä, hedari on yltynyt otsan taakse kumisevaksi jyrinäksi. Pooloneule ahdistaa yhä ja tenttikirjan palautuspakko ottaa päähän. Kurssikirja on maannut pöydälläni avaamattomana vasta 5 viikkoa - tenttiin on pari kuukautta, mutta sanaakaan en siis ole vielä ehtinyt tahkota. Ja nyt se pitäisi palauttaa, kun joku mäntti on mennyt latomaan varausmittarit kirjastossa punaiselle. Hmph.

Kotimatka varmasti helpottaa: syksyn raikastama ilma on pistävää ja herättelevää. Kotona viikonlopusta iskua ottaneet lakanat huutavat pyykkituvalle, omatunto vaatisi urheilusuoritusta ja vakaa tahto vetää sohvan syliin loppuillaksi. Jonkinlainen kompromissi täytynee rakentaa, mutta tällä hetkellä tuntuu - kun on tämä ö hedeik - että suihku, sohva ja saamattomuus voittavat illan ruletissa.

Paska maanantai, indeed!