Joku ikäpolveni edustaja  VOISI jatkaa tuota otsikkoa näin: "... kun aidot asiat maistuu..." Useampi ei kuitenkaan tuota(kaan) mainosta muista.

Elämässä tulee kuitenkin vastaan pieniä - ehkä joskus odottamattomiakin - iloja, jotka maustavat tätä marinoitumistamme elon liemissä mukavasti ja piristävästi. Sanavalintani tuskin lukeutuvat näihin... ;)

Aurinko. Kun viikkojen ylityöputken jälkeen päättää lähteä säädettyyn aikaan kotiin. Kun uskoo vihdoin, etteivät nämä työt nyt näytä tekemällä loppuvan - mutta eivät ne myöskään ala yön kuluessa kasvaa karvaa tai etikoitua tai muutenkaan pahentua.
Silloin voi nähdä auringon. Ja kävellä kotiin varjoista välittämättä - heijastin tiukasti taskussa.

Ystävät. Ystävänpäivä tuli ja meni. Massahtava viesti tuotti kuitenkin kontaktin vuosia hiljaisuudessa viettäneeseen ystävään.
Toinen ilta vierähti ystävien kutsusta KYn Speksin parissa. Omstart vihannes! Omstart David Atkinson! Omstart Mikkelin porukalle - joita tänä muuten hiljaisena speksi-iltana oli huutamassa näyttelijöihin liikettä ja naurua. Kylmästä salista huolimatta PomoSapiens piti otteessaan - ja nauratti. Nauratti niin PIRUSTI!

Urheilu. Ylityökierteen katkettua urheilulle on taas tehty paikka elämääni. Maanantain Functional Training oli mahtavan raadollinen, ihanan uuvuttava ja nautinnollisen näännyttävä kokemus. Tämä päivä on tuskailtu pienten asioiden kanssa: miten työtuolista pääsikään ylös käyttämättä urheilun rääkkäämiä pakara-, selkä-, vatsa- tai reisilihaksia.
Päädyin rullailemaan tuolilla printterille ja takaisin.

Naapurit. Kun vihdoin ehtii setvimään ratkeilevan pyykkikorinsa ja pesemään sen tyhjäksi, niin yllättäen pyykkituvasta haettaessa kasa on pienentynyt yksillä farkuilla. Kiireinen viikonloppu pyykkituvallamme maksoi näköjään yhden parin farkkuja. Harmitus oli pienempi kuin luulin, mutta päätin kuitenkin muistaa farkku-rosvoa lapulla pyykkituvan ilmoitustaululla. Vielä viime hetkessä lisäsin lapun alalaitaan puhelinnumeroni.
Lounaan jälkeen kännykkääni piippasi viesti, joka kertoi arvellun tarinan: poikaystävä nouti pyykin ja nappasi väärät farkut mukaansa. Illalla kun hain housuni tuvalta ja rypistin lapun taululta roskiin, niin oli aivan sama, oliko sattunut vahinko vai ei. Naapurien rehellisyys ja apu nostaa aina hymyn huulille.

Sijainti. Muut lähtivät pimeään kylmyyteen kohti Kamppia, raitiovaunua, bussia ja kilometrejä. Itse taitoin 6 korttelin kotimatkan jalan. Hetkittäin riisto-vuokra tuntuu erittäin kohtuulliselta.

Koko. Ystävä lainasi iltapukuaan tulevia juhlia varten. Vilkaisin matkalla heijastuvaa kuvajaistani kaupan ikkunasta; mahtuukohan se päälle? Kotona astuin varovasti pukuun, taiteilin selän vetoketjun kiinni ja... MAHTUU! Yksi huoli vähemmän. Seuraavana vuorossa kampaus, meikki, junalippu, sillispaita, kengät, koru...
Yksi vähemmän on kuitenkin yksi vähemmän!

Edessä on railakas viikonloppu loistavassa seurassa ruotsinlaivalla. Sitä ennen pitää tehdä useampikin koulutyö, suunnitella pari kampanjaa, kirjoittaa määrätön määrä sähköposteja, soittaa erinäinen puhelu ja herätä vielä monena aamuna töihin. Ja vaikka ensi viikon tietää jo nyt olevan raskas ja lohduton, niin sen myös tietää olevan sen arvoista.

Koska - oli kornia tai ei - elämä vaan on.