Aamulla verhojen raosta tunkeutuu valonsäde, joka saa talvisen pölyn tanssimaan. Joulukuinen aurinko on kiivennyt taivaalle tuomaan kaamoksessa taapertaville toivoa.

Uunisaaressa on tungosta. Ulkomaalaiset tunnistaa paksuista toppatakeista ja korviin saakka vedetyistä kaulahuiveista, me suomalaiset kuljemme kepein askelein mutta meriviimaa kunnioittaen kuitenkin takki kiinni. Jouluun on vielä kymmenen päivää, mutta lumesta ei ole tietoakaan. Toivo valkeasta joulusta kahden mustan jälkeen kuitenkin elää vielä.
Onneksi aurinko sentään piipahti näyttäytymässä, kuin todistaakseen ettei ole meitä lopullisesti hylännyt. Viikon päästähän se alkaa jälleen viettää kanssamme päivä päivältä enemmän aikaa. Mutta nyt, tällä muutaman tunnin valohoidolla jaksanemme taas alkavaan viikkoon.