Huomasin että olisi taas korkea aika päivittää blogia. Pitäisi kirjoittaa muka-nokkelasti arjen haasteista, syksyn harmaudesta ja loputtomasta kiireestä. Voisi kirjoittaa kotona odottavasta siivouspäivästä, kaukana Tampereella olevasta rakkaasta (ja siitä ikävästä!) tai vaikka tästä kaiken kietovasta pimeydestä.

Nyt on kuitenkin niin kiireistä, stressaavaa ja pimeää, etten jaksa. Kiireen tuntomerkeistä yksi on ainakin se, ettei edes tiedä mistä aloittaisi. Outlookin muistutukset hyökkäävät päälle lähes nopeammin kun niitä ehtii kuitata hiljaiseksi. Kiireessä sitä löytää itsensä tuijottamasta työpisteen seinällä kellastuvaa kalenteria samalla kun miettii mitä kaikkea pitäisi tehdä juuri nyt.

Mitään ei tietenkään tapahdu. Näkö on vaan jäänyt päälle, aivot höyrystyy ja aika kirittää karkuun parhaansa mukaan.

On se täällä toimistolla vielä huomennakin - kiire nimittäin - eli jospa lähtisin kotiin.