Ensimmäinen viikko Espoolaisena on mennyt nopeasti laatikoita tyhjentäessä, paikkoja järjestellessä ja uusista neliöistä nauttiessa. Suloisessa hyörinässä kaikki löysi lopulta paikoilleen ja kun itsenäisyyspäivän aattona levitimme vähät mattomme juuri imuroiduille lattioille ja istahdimme alas katselemaan valtakuntaamme huomasimme nopeasti löytäneemme kotiin. Valoisa, vaalea läpitalon asunto ekokorttelin ulkolaidalla mutta aivan yhden pääkaupunkiseudun suurimman ostoskeskuksen kyljessä on nyt ottanut meidät omakseen. Ja vielä tervetulleemmaksi minut saa tuntemaan se tosiasia, että käytännössä parvekkeemme alla on Espoon suurin golf-harjoittelualue.

Mutta jos totta puhutaan, kotia ei kuitenkaan tee mikään sellainen, jonka voisi laatikkoon pakata. Koti on siellä, minne iltaisin haluaa mennä ja mistä löytyy se kohta elämää johon itse ihanimmin sopii. Koti on se, missä voi rauhassa olla oma itsensä ja tulee rakastetuksi kaikkine vikoineen. Ja koti on lopulta juuri se, missä nukkuu parhaiten, nauraa makeiten ja on mieluiten. Kotona on turvassa maailman metkuilta ja voi kerätä voimia taas kohdatakseen kaiken sen.