Isä on kantanut tutut laatikot eteiseen. CCM-hokkarilaatikossa on ulko-oviin tulevat koristeet. Ikivanhassa Sarpaneva-patalaatikossa on sisäkäyttöön soveltuvat pikkukoristeet. Ja isosiskon joskus jenkeistä lähettämässä laatikossa asuvat joulupallot styroksipalasten joukossa sopuisasti joulusta toiseen.

Laatikoiden kannen alta tulvahtaa tuttu tuoksu nenään: varasto, pöly ja vuosien ja vuosien ihailu. Tutut koristeet kääriytyvät säilytyspaikoistaan esiin ihasteltaviksi, muisteltaviksi ja oikeille paikoilleen aseteltaviksi. Tonttu-trio seisoo aina hymyilemässä pianon päällä vanhan vieteri-kollegansa rinnalla. Enkelifiguurit järjestetään ruokapöydälle ja niistä kiistellään joka vuosi: kuka kukin on. Minun enkelini soittaa jotain balalaikan tyyppistä soitinta - ja olen siihen tyytynyt.

Syksymmällä mediassa ulistiin, kun joululaulut kuulemma aina kertovat liikaa lapsuudesta. Miksei tehdä lauluja aikuisten jouluista? No, ehkäpä siksi, että joulu on lasten juhla. Aikuisten joulu on hyvää ruokaa, viiniä ja "ei-lahjoja-tänä-vuonna"-sopimuksia. Lasten joulu on ihanaa odottelua, tuttuja tuoksuja ja värejä, joululaulujen tunnelmointia, aattoillan malttamatonta jännitystä ja koristeiden askartelua. Itsellä joulu on joka vuosi suurta nostalgiaa ja paluuta ihaniin, tuttuihin tunnelmiin, tuoksuihin, huoneisiin ja ennen kaikkea seuraan. Oman perheen keskellä voi olla siinä tutussa joulussaan se tuttu itsensä. Ja tuttujen joululaulujen tahdissa sitä vaan pääsee siihen oikeaan, tuttuun joulutunnelmaan. Vuosi toisensa jälkeen.

IHANAA JOULUA KAIKILLE - muistakaa nauttia, älkää syökö ihan hirveästi liikaa - ja jos syötte, niin älkää ainakaan laskeko mitään pisteitä!!!!