Voisihan sitä valittaa, kun aika ei riitä ja päivät venyy.

Voisihan sitä valittaa, kun ulkona on pimeää ja mereltä vihmoo jäistä vettä.

Voisihan sitä valittaa, kun töiden ohella joutuu juoksemaan luennoille, joilta päätyy kirjoittelemaan sähköpostia hätäisille pohjoismaisille kollegoille samalla kun luennoitsija valaisee mainosalan monista mahdollisuuksista.

Voisihan sitä, vaikka mitä. Mutta ei viitsi.

Sen sijaan voi nauttia raukeasta lauantaiaamusta kun ei ole kiire minnekään. Tai nauravasta kahvihetkestä työkavereiden kanssa. Voi ihailla matalalta paistavan auringon heittämiä varjoja kivitalojen välissä ja ilahtua huomatessaan ilmassa talven tuoksua.

Elämä on valintoja. Välillä valitan kyllä, mutta yritän silloinkin muistaa, että toiselta puolelta katsottuna kaikki on aika tosi hyvin.