Aivan järkyttävä kiire. Koko ajan.

Töissä, jos hetkellisesti kokee juurikin kohta pääsevänsä asioiden tasalle ja saavansa vihdoin hommat hanskaan, niin viimeistään silloin puhelin soi, maili helähtää ja palaveri alkaa. Hommat rullaa, kaikki yhtä aikaa - vahvistus tuonne, ajo-ohje tänne, palaveri siellä ja puhelu sieltä - ja siinä välissä sitten unohtuu kohta yksi ja kaksi, joita sitten paikataan seuraavassa kolossa.
Silti tässä ollaan myrskyä edeltävässä tyvenessä: vuosisuunnittelut, ostostrategiat ja medianeuvottelut odottavat ehkä viikon, ehkä vain päivän päässä. Ennen kaikkea sitä pitäisi vielä selvitä monesta pienestä ja isommastakin hommasta samalla kun pitää itseni ajan tasalla osaamisen, taitojen, tietojen ja luovuuden osilta. Tekeminen ei siis lopu, edes tekemällä.

Kotona odottaa aivastuttava määrä pölyä. Portaiden alla asuu keskisuuri lauma villakoiria ja niiden kavereita. Valkoisessa villamatossa näkyy elämisen jäljet. Aamuisin aivastuttaa ja pesua kaipaava vessa raivostuttaa. Ulkona valon määrä vähenee.
Samalla illat täyttyvät kaikesta mahdollisesta: asiakas- ja mediatilaisuuksista, sukulaisvierailuista, konserteista, kahvitteluista, matkusteluista, kulttuuririennoista ja koulutöistä. Takaraivossa tykyttää tietoisuus liikunnantarpeesta. Pitäisi ehtiä liikkua, niin jaksaisi päivätkin paremmin. Kun saisi itsensä jo aamusta salille tai jumppaan, niin koko päivä olisi varmasti energisempi. Silti kaikki muu ajaa sen ohi - ja suoraveloitus napsahtaa tililtä joka kuu.

Mielessä pyörii pisteet; "jos nyt otan tämän lasin viiniä, niin se on ok, jos en syö mitään enää tänään..." Kolmas viikko työpaikan tsemppiryhmää ja painonvartijoiden pistelaskua; poissa on neljä kiloa, ainakin muutamia senttejä. Tilalla on uniin tunkeutuvat piste-painajaiset sekä hetkittäiset, tarjoiluista kieltäytymisen aiheuttamat, asiakastilaisuuksissa koetut ärtymisen hetket. Miksi pirussa tästä elämästä nyt vaan pitää tehdä näin vaikeaa? Kaiken voi nähdä pisteinä; kävelystä +1; tikkuisista kuitumuroista -1,5; lasillisesta hyvässä seurassa -1,5; pikaisesta pussipastasta -10,5; pussillisesta sipsejä kahden päivän edestä miinuksia...
Ryhmittymistä jäljellä vielä 5 viikkoa. Tuloksia on tullut niin hyvin, että varmasti tämä jatkuu; jossain muodossa. Loistavat opit on ammennettu ja ryhmän jälkeen aionkin jatkaa omalla, vähän sävelletyllä pisteilylläni kohti jatkuvampaa parempaa oloa ja puhdasta omaatuntoa.

Tänään on vatsa ollut kipeä koko päivän. Kramppi-aallot ovat painaneet työläisen hetkiksi kaksin kerroin. Kylmät väreet ovat juosseet koko päivän pitkin väsynyttä kehoa, mutta kuumeen punaa ei poskille ole ilmestynyt. Olo on ollut vähintäänkin kurja, muttei kuitenkaan niin huono, että tunnollinen olisi lähtenyt kotiin lepäämään - sitävastoin tuli istuttua toista tuntia ylitöissä.
Jumpan sentään jätin vatsavaivojen takia väliin.

Olisikohan tässä jo ensimmäiset merkit vaikka vatsahaavasta?