Kaupan ovi narahtaa kun pujahdamme sisään aurinkoiselta kadulta. Kassan luona nojailevat myyjättäret hätkähtävät ja lähtevät heti liikkeelle. Toinen linnoittuu vajaan metrin päähän minusta, kädet puuskassa ja katse tiukasti jokaista liikettäni kartoittamassa. Toinen siirtyy nojaamaan ovenpieleen samanlaisessa asennossa.
Selaan hieman kiusaantuneena rekissä roikkuvia vaatteita.
"... aika ahdistavaa guumotusta" kommentoin suomeksi Pauliinalle.

Yhtäkkiä lähempi myyjätär puhkeaa puhumaan, bulgariaksi, ja ilmeisesti minulle. Minua hän ainakin katsoo puhuessaan. Hän selittää ja osoittelee juuri pitelemääni paitaa (joka on ihan hieno, ja jota voisin ehkä kokeillakin, ellei tunnelma olisi niin guumottava). Tuijotan naista varmasti todella typerän näköisenä.
"Näytänköhän mä oikeesti siltä, että puhuisin Bulgariaa?" ihmettelen Pauliinalle ääneen.

Pieni piru minussa huutaa vastaamaan naiselle suomeksi. Meinaan ensin pudistella päätäni, kunnes muistan, että se tarkoittaa täällä kyllä. Nyökkäämällä saa sanottua ei. Sekavaa.
Poistumme kaupasta hieman ärtyneinä tyhjin käsin. Hypistelemäni paita oli oikeasti aika hieno, mutta tuolla ahdistelulla saivat kyllä meidät lähtemään sieltä tyhjin käsin.

Myöhemmin viikon aikana annan sille pienelle pirulleni vallan ja vastaan kirkkain silmin erääseen Bulgariankieliseen puhetulvaan selkeällä suomella. Siitä huolimatta sain jogurttini ostettua, vaikka myyjäpoika-parka hieman hätkähtikin. Taisi itsekin tajuta olleensa hieman tahditon - sillä eihän minusta nyt bulgarialaista saisi tekemälläkään; vaaleine hiuksineni ja sinisine silmineni.

SummaSummarum: englannilla pärjää Bulgariassa vain turistipaikoissa ja hotelleissa. Muualla on parempi varautua selviytymään osoitteluin ja elein. Ravintoloissa kannattaa aina tilata listasta osoittamalla ja sormilla lukumäärää näyttämällä. Tai tietysti kun loppulomaa kohden tietää jo numerot (edno, dve, tri...) ja muutakin nippelisanastoa (strasti=moi, blagodaria=kiitos (tai tuttavallisemmin mersi), smetkatam=lasku, molja=ole hyvä (vastaa myös englannin please-termiä --> smetkatam, molja=saisinko laskun) jne...), niin voi niillä hämmästyttää paikallista henkilökuntaa.