Kouluputken päässä loistaa valo. Jäljellä on kaksi päivää koulua, yksi ruotsin pieni puheenvuoro pidettävänä, yksi konsultoinnin raportti loppuun silattavana, kaksi presentaatiota väännettävänä ja kirsikkana kakun päällä yksi hyvä ryhmätyö ja toinen erittäin huono - kunnialla loppuun saatettavina.

Jälkimmäisen ryhmän kanssa kaikki on tuntunut menevän alusta saakka pieleen: on aikataulutusongelmia, on päällekkäisyyksiä intresseissä, on epämotivoitumista ja täysin tylsä aihe. Kun kaiken tämän lisäksi ryhmä jo tiesmonetta kertaa on "unohtanut" kertoa minulle, koska hommia on suunniteltu tehtäviksi ja kävelee tekemisieni yli edestakaisin, niin putken päässä loistava valo ei tunnu riittävän motivaattoriksi.

Silti aion huomenna mennä presentoimaan. Aion pinnistellä loppuun saakka - jos en muusta syystä, niin ainakin sen takia että voin sanoa jaksaneeni. Ja: kiusahan se on pienikin kiusa. Lakkasin juuri nimittäin välittämästä.