Loma. Ainahan se on mielessä. Lomallakin. Ja mikäs lomalaisella on lomaillessa.

Loma ei kieltämättä tunnu ihan niin lopullisen lorvailulta ennenkuin sitä lorvii ja laiskottelee kotona. Herää aamuisin kymmenen jälkeen, huomaa kännykästä kollegoiden uurastaneen jo useamman tunnin, tassuttelee joulupukin tuomissa tossuissa aamiasen ja lehden pariin vain venyäkseen pyjamassa pitkälle iltapäivään. Työkavereiden jo lähes kotiinlähtiessä sitä ehkä lähtee kävelylle kirkkaaseen pakkassäähän, nostaa kasvot kohti kalvasta aurinkoa, sujauttaa käden käteen ja palaa lopulta kotiin posket talvesta kylminä.

Toki tälläkin lomalaisen taivaalla on pilviä. Tai no, tällä taivaalla vaan yksi - mutta sitäkin isompi sellainen.

Gradu.

Se pitäisi tehdä ja jotta sen saisi tehtyä se pitäisi aloittaa. Ja koska keskiviikon jälkeen olen taas lomalaisen sijaan työläinen, se gradunväsääminen pitäisi aloittaa N-Y-T. Ei huomenna, eikä varsinkaan ylihuomenna, vaan nyt.
Muttakun lomalla on niin kiva vaan olla. On kiva pestä pyykkikorit tyhjiksi ja tehdä hyvää ruokaa. On kiva lojua sohvalla halittavana ja tuijottaa ajatuksettomana television ohjelmavirtaa. Ja on niin kiva siirtää kaikkea kurjaa sinne, kun muutoinkin on arkista ja tylsää. Eikä pilata lomaa murehtimalla. Ehkä vielä tämän illan siis olen täysin lomalla ja huomenna lähden käymään kirjastolla. Ihan maanantain kunniaksi.