Kannattaako tunnustaa jos pettää
pitäisikö heti kertoa
tulisiko olla, että anna mulle anteeksi
Kannattaako tunnustaa jos pettää

Kun saa sen puhelun, jota on pelännyt enemmän kuin lähes mitään. Ja kun sen tullessa työpäivä on hädintuskin puolivälissä. Silloin ystävän merkitys korostuu: ystävä vie lounaalle, kuuntelee ja tukee. Taluttaa hellästi takaisin työpöydän ääreen ja halaa hiljaa.

Vai olisiko viisaampaa et tapahtuman salaisi
ei puhuis siitä mitään siis ei hetkiin niihin palaisi
Koittais löytää syitä että seksin pystyis välttämään
Mut pitkän suhteen kuluessa se on täysin luonnollista

Jos tällaiselle olisi ajoitusta tai mahdollisuutta, niin eilen oli ehkä se päivä. Tänään, hetken päästä, taksi vie lentokentälle ja Berliiniin. Eilisillaksi oli sovittu tyttöjen aikaa kahvin ja juorun ääressä - teema hieman muuttui, mutta kahvi pysyi. Ajatuksiaan päästi tuulettamaan, kurkistamaan laatikon ulkopuolelle ja pyörittämään pelkojaan turvallisessa seurassa.

Viikon kestäis morkkis muttei sekään loputtomiin jatku
ja jos toinen kyselee
syytä outoon hiljaisuuteen joka kodissanne kiertää
syyttäis vuodenaikoja, tai kuukauden kiertoa

Kaikessa kauheudessa, arvostan sitä, että mies päätti heti kertoa. Hän tuli satojen kilometrien matkan, että voimme puhua asiaa eteenpäin. Viikonloppu Berliinissä olisi ollut pitkä ja häiriintynyt paikka miettiä tätä yksin, omien ajatusten keskellä. Illan istuimme hiljaa, huokaillen ja pieniä sanoja lausuen. Välttelin katsetta, en päästänyt lähelle - mutta samalla kaipasin lohduttavaa halausta ja lupausta siitä, että elämä tästä jatkuu.

Vuoden päästä tuntuis ettei mitään tapahtunut eikä
juuri mikään muuttunut
ois helppo katsoo silmiin, helppo käydä saman patjan päälle
helppo nousta aamuisin

Uusi aamu on sumuinen ja kylmä. Heräämme kuitenkin saman peiton alta, varovaisesti aamuun katsoen. Kannatti tunnustaa, kun kerta petti - mutta tästä on pitkä matka siihen suvantoon, josta mies keskiviikkona päätti purjehtia pois.

Nyt Berliiniin!