Yyteiden osuma omalle kohdalle toi kesälomaan kaksi viikkoa lisää - palkattomana. Kesällä lisäloma ei todellakaan haittaa ja neuvotteluprosessin päättyminen tällä tavalla oli kaikin puolin iloinen asia. Varsinkin kun työttömyyskassaan on tullut laitettua rahaa jo parisen vuotta ja perus-karenssinkin jälkeen sieltä olisi odotettavissa joitain senttejä.

Totuus on kuitenkin - kuten yleensäkin - tarua ihmeellisempää.

Koska Suomi on velttoilijoiden, kieroilijoiden ja friiraidereiden luvattu maa, on tämäkin - sinänsä yksinkertainen ja suoraviivainen asia - tehty aivan järjettömäksi. Määräaikaisestikin lomautetun tulee ilmoittautua viimeistään lomautuksen ensimmäisenä päivänä sen-ja-tän läystäkkeen kera oman alueensa työ- ja elinkeinotoimistoon.

PAITSI jos olet akateemisesti koulutettu, tulee sinun asioida Kluuvin toimistossa.

Toimistossa sitten jonotat kiltisti, jotta pääset suhteellisen kyllästyneen virkailijan grillattavaksi. Jos on elänyt elämänsä suoraviivaisesti tarhan ja esikoulun kautta peruskouluun ja sieltä lukiosta vauhtia ottaen yliopistoon, josta on valmistunut kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, niin ongelmia ei tule. Mutta jos on pyörinyt ja häärännyt vähän siellä-sun-täällä, kuten allekirjoittanut, on ongelmia sitten kaikkien muidenkin edestä.

Niinpä minä, jolla on opiskeluoikeus sekä Jyväskylän Yliopistoon (tietotekniikka 2000-->) ja Tampereen Yliopistoon (tietojenkäsittelytiede 2001-->), joudunkin nyt antamaan sen-ja-tämän selvityksen näistä opinnoista ja miten ne vaikuttavat halukkuuteeni ottaa työtä vastaan.

Ja niin, siis minähän olen nyt lomautettuna kesän aikana kaksi viikkoa. Eli käytännössähän minulla ei ole minkäänlaista aikomusta ottaa mitään työtä vastaan näinä kahtena viikkona, vaan lomailla tyynesti Suomen suloisessa suvessa.

Selvitykseen tarvitaan mm. ajantasainen opintorekisteriote, jonka hankinta näin vuosien opintohiljaisuuden jälkeen on hieman haastavaa. Toki arkistoistani löytyy tyttönimellä varustettu, kevättalvella 2006 päivätty opintorekisteriote, mutta jotenkin olen hieman skeptinen sen suhteen että ko. ote kuitenkaan tässä tapauksessa kelpaisi. Toinen kanto kaskessa on se, että "ystävällinen" virkailijatäti kehotti minua tekemään selvityksen verkossa, jota kautta myös liitteet voi hänen mukaansa toimittaa. VÄÄRIN. Ei voi - ainakaan jos T&E-keskuksen verkkopalveluun on uskominen. Eli nyt on siis hankittava vuosia pölyttyneitä opintorekisteriotteita, parhaassa tapauksessa maksettava niistä 5-10`€ kappaleelta ja lähetettävä niitä byrokraattien rattaisiin snail-mailia käyttäen. Voi foor fak seiks, sanon vaan.

Ja kaikki vaan sen takia, että joskus syksyllä saatan EHKÄ saada jonkun-kymmentä-euroa työttömyyskassasta. Tai sitten en saa, koska ehkä hekin arvelevat minun edistäneen kolme vuotta homehtuneita opintojani Tampereella tämän kesäisen kaksiviikkoisen aikana.

Loman aluksi suuntasimme sukumme mökille Hämeen sydämeen, Ruoveden Väärinmajan Lepokalliolle, jonne kauniit kesäsäät olivat jo houkutelleet puolet perheestämme. Jotta mökkeilystä ei kuitenkaan tulisi liian leppoisaa ja rentouttavaa, lupauduimme ottamaan isosiskoni 6-3-1 trion mukaamme pitkäksi viikonlopuksi, jotta sisko miehineen pääsi osallistumaan "vain-aikuisille"-häihin.

Niinpä suuntasimme täyteen lastatun auton kanssa torstain kuumassa keskipäivässä Helsingistä kohti Hämettä ja mökillä odottavaa vilpoisaa vettä. Perillä pääsimmekin suoraan auringon kuumentamille rantakallioille ja lämpimänä varpaiden väliin tarttuva hiekka houkutteli pienemmän väen pitkään pulikointiin. Tosin vain hetkiä saapumisemme jälkeen saimme onkia herra kolmeveen rantaveden syvemmästä kohdasta ylös liukkaan kallion yllätettyä laivanuittelijan.Tämän jälkeen herraa saikin melkoisesti houkutella edes pidempään kahlaamiseen, mutta laivaa uitettiin jatkossakin ahkerasti.

Päivät mökillä menivät taas mukavasti: aamut olivat verkkaisia, iltapäivät rantakallioilla kuumia ja illat saunan jälkeen raukeita. Viikonlopun vauhdikkaista tilanteista selvitiin säikähdyksillä ja tarinataloon kertyi hieno kokoelma kesäisiä juttuja muisteltaviksi. Lisäksi sunnuntaina huokaisimme kaupunkikaksiossamme sitä tosiasiaa, että onneksi lapsia tulee yleensä se yksi kerrallaan. Kun nyt selvisimme tuosta triosta, niin yksittäiset lapset tuntuvat lähes lomailulta. Koska - kuten usein sanotaan - lapset ovat kyllä ihania (tämä mainittu kolmikko varsinkin <3 ), mutta on kyllä aika ihanaa etteivät ne vielä ole kuitenkaan omia.

Päivät ennen loman alkua venyivät. Juhannuksen jälkeiset päivät toivat selkeästi esiin kaiken sen, mikä vielä piti ehtiä tehdä ennen 5,5 viikon lomaa. Ja sitähän riitti, hieman enemmän kuin kolmessa päivässä normaalisti ehtisi.

Kaikki tuli kuitenkin tehtyä. Ja se, mitä ei ehtinyt, ei tarvinnutkaan tulla vielä tehdyksi ennen lomaa. Nyt Suomi hellii lomalaista mitä hienoimmalla säällä ja lomalainenhan nauttii. Aurinko, lämpö, valoisat illat ja kuumat yöt vievät lomailijaa kuin litran mittaa. Mutta se on ihan ok - nyt on aika nauttia tästä. Kaiken muun voi jättää myöhemmäksi.

Kesä tulee ja työt kasaantuu. Yyteiden jälkeistä elämää on eletty nyt kuukauden verran, elo on tasaantunut mutta arki rullaa yhä kaukana aiemmista uomistaan. Asiakassiirtojen ja lukuisten sisäisten palavereiden keskellä kesälomaa edeltävä pöytien putsaus lisää painetta vuorokausituntien lisäämiseen ja oman jaksamisen venyttämiseen. Tuntuu ettei vaan ehdi. Ettei vaan pysty. Ettei yksinkertaisesti vaan halua. Riveistä on poissa parikymmentä osaajaa ja töitä riittää - mutta kolikon kääntöpuolella ylityökiellot hyydyttävät joustovarat. Tällä porukalla ja näillä tunneilla on yksinkertaisesti nyt pärjättävä.

Loma kurkkii jo kahden viikon päässä. Pöydällä on tasaista, paniikkihuippuja ei onneksi ole kohdalle osunut. Työmäärä tosin yltää leukaan saakka, joten laakereilla ei vielä levätä. Kahden viikon päästä on senkin aika, mutta siihen saakka mennään kädet korvilla ja kovaa.

"... hahah, joo - tavoitteena: valmiiksi ännässä vuodessa!" siskoni julisti ensimmäisen opiskeluvuotensa jälkeen. Oman opiskeluaikani kynnyksellä ajattelin samoin, koska mihinkäs tässä onkaan kiire; valmiissa maailmassa.

Ja kiirettä ei ollut.

Lauloin Gaudeamus Igiturin valkolakki päässäni 5.6.1999 Jyväskylän Norssin kaikuvassa salissa. Maailma oli auki ja elämä mallillaan. Opiskelut alkoivat Jyväskylän avoimessa yliopistossa Journalistiikalla, jatkuivat samassa opinajossa Tietotekniikalla, josta siirryin vapaiden sivuaineiden äärelle Tampereen yliopistoon. Joka kevät kuljin saman tien: helmikuusta kesäkuuhun armotonta pääsykopaukutusta vain löytääkseni ohuen kuoren heinäkuussa postin joukosta.

Kesällä 2002 sain tarpeekseni. Jotain muuta on keksittävä, joten hain Helsingin Kauppakorkeakouluun. Jäin sisäänpääsyrajasta 0,13 pistettä, mutta pääsin kuitenkin opiskelemaan HKKK:n Mikkelin yksikköön. Mikkelistä valmistuin keväällä 2006, jonka jälkeen pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni siihen kouluun ja siihen koulutusohjelmaan, johon olin ensisijaisesti hakenutkin. Maisteriopinnot alkoivat syyskuussa 2006 Helsingin Kauppakorkeakoulussa.

Tänään, 5.6.2009, on tuo mystinen än vihdoin ratkaistu. Omalla kohdallani n=10. Tasan. Sillä tänään saan käteeni todistuksen, jonka mukaan olen vihdoin valmis - kirjaimin KTM. Kymmenen vuoden opiskelu-urakka on vihdoin päätöksessään.